Sinuhe egyptiläinen - Mika Waltari

Aukko kirjasivistyksessä - se oli korjattava.

Ehdinpä elää aika vanhaksi ennenkuin tämä klassikko tuli luettua. Enpä tiedä miksi en ollut tähän aiemmin tarttunut. Tämä Mika Waltarin historiallinen romaani on yksi eniten käännetyistä suomalaisista kaunokirjallisista teoksista. Mulle siis ihan passeli! Sinuhe egyptiläinen on valittu vuosisadan kirjaksikin. Se päihitti jopa Tuntemattoman sotilaan, jonka olen lukenut useampaakin kertaan.

Kirjan tapahtumat ajoittuvat 1300-luvulle ennen ajanlaskumme alkua ja kaupunkiin nimeltä Theba. Theba on kukoistuksensa aikaa elävän Egyptin valtakunnan pääkaupunki. Sinuhe on orpo lapsi, jonka lääkäri ottaa kasvatikseen. Sinuhekin valmiistuu aikuisena lääkäriksi. Hän etenee Faraon aivokirurgiksi ja päätyy kiertämään maailmaa uskollisen orjansa Kaptahin kanssa. Kaptah on kirjan humoristinen hahmo, jonka kautta juoneen on saatu keveyttä. Kaptan on Sinuhen vastakohta. He käyvät kirjassa paljon keskusteluja etenkin moraalisista kysymyksistä.

Teksti on kirjoitettu muistelmamuotoon. Sinuhe käy läpi elämäänsä ja pohtii elämänsä ottamuksia. Mikä niiden merkitys on ollut vai onko sitä lainkaa? Mikä on oikein ja mikä on väärin? Mikä lopulta onkaan totuus?

Minulle kirja oli lukukokemuksena fyysiisen olemuksensa kaltainen; raskas ja hankala kannateltava. Kirjassa on paljon filosofista pohdintaa ja varsinkin uskonnonkritiikkiä juonen lomassa. Kirja vaati pidempiä lukuhetkiä pitääkseen otteessaan. Niitä ei minulla valitettavasti tässä elämänvaiheessa ole. Sinuhessa on tavallaan kolme tasoa; historiallinen seikkailu, tarina ystävyydestä sekä filosofista pohdintaa. Näitä kaikkia kolmea tasoa en valitettavasti jaksanut omaksua.

Jäin vahvasti pohtimaan, että ehkäpä tartuin tähän kirjaan väärässä elämäntilanteessa. Se, etten jaksanut ottaa irti kaikkea, mitä tämä kirja olisi minulle tarjonnut jäi ärsyttämään. Sillä tajusin sen lukiessani.

Eniten minulle tämän kirja avautui historiallisen seikkailukirjan tasolla. Täytyy ihailla Waltarin kykyä kuvata muinaista Egyptiä. Teksti vilisee kiintoisia yksityiskohtia ja kulttuurista kerrontaa. Loppujen lopuksi tämän kirjan parhaaksi anniksi nousivat lukemisesta seuranneet keskustelut lasten kanssa. Lasten kiinnostuksen kohde oli Tutankhamon ja katsoimme aiheesta dokumentteja yms.

Norma - Sofi Oksanen

Tämä oli odotettu kirja! Heti alusta lähtien kirja osoittautui täysin erilaiseksi kuin odotin, mikä oli niin nastaa. Sofi on mahtava! Kirja oli lähes dekkarimainen, välillä unohdin lukevani Oksasta. Tämä poikkeaa kaikesta Sofin edellisestä tuotannosta. Tämänkaltaisesta aiheestakaan en muista koskaan lukeneeni kirjaa.

Kirja kertoo Norma nimisestä naisesta, jonka hiukset kasvavat hurjaa vauhtia. Hiukset ovat kysyttyä kauppatavaraa naisten halutessa hiustenpidennyksiä. Kyseessä on suvussa kulkeva piirre, johon liittyy myös yliluonnollisia kykyjä. Tarina on siltä osin lähes satumainen, eräänlainen fantasiatarina.

Sofi on taitava tuomaan tunnelmat todella lähelle, aivan käsin kosketeltaviksi. Näin on tässäkin. Aivan kun olisi mukana itse tapahtumissa. Norman kautta käsitellään naisten alistamista ja riistämistä. Aihe etenee hiustenkasvatuksesta kohtukauppaan; naisten välineellistämiseen, joka on iso bisnes kautta historian ja on sitä edelleen tänäkin päivänä. Teksti pisti ajattelemaan, tykkäsin!

Mefisto klubi - Tess Gerritsen

Kirja alkaa lauseesta PECCAVI, "Olen tehnyt syntiä".

Latinankielinen sana on kirjoitettu murhatun nuoren naisen verellä. Uhri liittyy erääseen julkkispsykiatriin – hän kuuluu salaiseen Mefisto-klubiin, joka on päättänyt näyttää toteen, että saatana demoneineen elää keskuudessamme.

Kirjassa juoneen sisältyy paljon uskonnollista taustatietoa ja tietenkin jännitystä. Tarina pohjaa myytiin langenneista enkeleistä, jotka yhtyivät ihmisten tyttäriin ja tekivät näiden kanssa jälkeläisiä. Heprean alkukielellä nämä nimellä nefilim, suomeksi ”alaslaskeutuneet”. Nefilimien siittämät jälkkeläiset tunnettiin erikoisesta raakuudestaan.

Ensimmäisen uhrin jälkeen uusia alkaa tulla lisää. Murhat on tehty rituaalimurhien tyyliin ja niissä on saatananpalvontaelementtejä. Uhrien välille löytyy yhteys. He kaikki ovat kasvaneet samassa paikassa, jossa yhdelle perheelle kävi uskomaton määrä onnettomuuksia. Liittyykö tämä perhe murhaajaan?

Tämä oli dekkarikesän 2015 viimeinen dekkari, olisi voinut olla huonompikin lopetus.