Tappajan katse - Belinda Bauer

Emmerdalen suurena ystävänä tämä oli hengeltään mukava pikku dekkari.

Tapahtumapaikka Shipcottin pikkukaupunki tai oikeammin kylä. Tarinan päähenkilö on paikallispoliisi nimeltään Jonas Holly. Hänen vaimonsa Lucy on liikuntarajoitteinen, koska hän sairastaa ms-tautia. Pariskunta asuu Jonaksen kotitalossa, joten Jonas siis tuntee kylän asukkaat todella hyvin.

Tapahtumat käynnistyvät, kun neliraajahalvaantunut invalidirouva murhataan omaan vuoteeseensa. Pian sattuu seuraava kuolemantapaus. Joku eliminoi sairaita, toisten taakkana olevia heikkoja ihmisiä. Kuvaus osuu myös Jonaksen vaimoon Lucyyn.

Pidin kirjan pienieleisyydestä. Henkilöitä oli vähän ja tapahtumat sijoittuvat pieneen kylään. Ne luovat kerronnan intensiivisyyttä ja lisäävät jännitystä. Loppuratkaisukin oli odottamaton, joten pidin kyllä kovasti. Luen tältä kirjailijalta varmasti lisää.

Om€rtan liitto - Ilkka Remes

Viime vuosien Remekset ovat muistuttaneet paljon toisiaan aiheiltaan ja tapahtumiltaankin. Muistoissa kirjojen juonet sekoittuvat keskenään, eikä kirjoista ole jäänyt mitään merkittävää mieleen. Omertan liitto teki tähän poikkeuksen.

Kirjan aiheena on EU:n korruptoituneisuus ja yhteydet mafiaan. Poliitikot ja liikemiehet toimivat yhdessä isojen voittojen toivossa. Riskien otolta ei voi välttyä. Aviopari Tuomo ja Riikka Saari ovat tämän tarinan päähenkilöt. Tuomo toimii finanssimeklarina ja käyttää väärin brysselissä työskentelevän Riikka-vaimonsa sisäpiiritietoa hyödykseen. Sisäpiiritieto osoittautuu vääräksi ja Tuomo joutuu suuriin vaikeuksiin yrittäessä korjata aiheuttamiaan tappioita.

Kirja on jännittävä ja viihdyttävä. Erinomainen aloitus dekkarikesälle.

Likainen enkeli - Henning Mankell

Mankell on suosikkikirjailijoitani. Luulin tätä dekkariksi, mutta tämänhän olikin jotain aivan muuta.

Vaikka nautin kovasti Mankellin dekkareista, lukuromaanit ovat tehneet suurimman vaikutuksen. Likainen enkeli kertoo osittaisen tositarinan ruotsalaisnaisesta, joka 1900-luvun alussa päätyi johtamaan afrikkalaisbordellia. Mankell oli löytänyt mosambikilaisesta arkistosta vähäisiä tietoja tästä naisesta ja kehitti tarinan niiden ympärille. Suurin osa tapahtumista on siis fiktiota. Mankell avaa hienosti lukijalle afrikkalaista maailmaa, joka on hyvin epätasa-arvoinen. Naiset ovat miesten käytettävissä, kuten myös mustat valkoisten. Ajatusmaailmoiden välillä on suuri ero. Kirjan päähenkilön on sitä vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä, eikä hän pääse asian kanssa sinuiksi koko elämänsä aikana. Merkittävää sivuhenkilöä tarinassa esittää lemmikkiapina Carlos, joka jostain syystä jäi mieleeni kummittelemaan. Kaunis tarinahan tämä ei ole ja Mankell jättää paljon asioita auki. Tykkäsin silti paljon, vaikka tämä keskeyttikin kesän dekkariputken.