Tämä on Åsa Larssonin viides dekkari, mutta minulle tämä oli ensimmäinen. Uhrilahja oli kirjakerhon kuukaudenkirjana ja päätyi kirjahyllyyni sitä kautta.
Lupaavaa oli erilainen kirjoitustyyli. Kirja oli myös ajallisesti kaksikerroksinen; kirjassa kulkee kaksi rinnakkaista tarinaa, joista toinen tapahtuu 90 vuotta aiemmin ja toinen nykyajassa. Tapahtumapaikkana on Pohjois-Ruotsi, johon tiettävästi Larssonin aiemmatkin kirjat sijoittuvat. Kiirunan ympäristön karut maisemat olivat minulle uutta tapahtumien näyttämönä. Oli hauskaa kuvitella niitä mielessään.
Uhrilahja alkaa kylmäävästi. Karhu on tappanut koiran ja kun karhu sitten kaadetaan, sen vatsasta löytyy ihmisen peukalo. Kylän asukas taas löytyy raa’asti tapettuna omasta vuoteestaan. Pelokas lapsenlapsi löytyy pihan leikkimökistä, muttei pysty järkytykseltään kertomaan mitään. Vähitellen selviää, että saman suvun tarinaan liittyy useita selvittämättömiä kuolemia, joihin historiaan tapahtuva kerronta linkittyy.
Uhrilahjan kerronta on sujuvaa ja tarina etenee jännittävästi. Historiaan sijoittuvassa tarinassa kerrotaan nuoren opettajattaren elämästä Kiirunassa, jonne hän muuttaa pikkukylästä. Hän rakastuu vanhempaan mieheen, joka ei ole kuitenkaan valmis ottamaan häntä vaimokseen. Larsson kirjoittaa hienoa ajankuvaa. Parhaiten minulle jäivät mieleen juuri kuvaukset 1900-luvun alun Kiirunasta ja Lapista.
Uhrilahja on erinomaista kesälukemista. Kävi mielessä, että miltähän tuntuisi olla matkalla Lapissa. Lapissa löytyy erikoislaatuisia ihmisiä, joihin Lapin elämäntapa sekä uskonto varmasti vaikuttavat paljon. Se tarjoaa psykologisesti herkullisen lähtökohdan dekkarille. Varmasti luen Larsonia lisää!
Taustatietojen mukaan Elinkautinen on jatkoa teokselle Nobelin testamentti, jota en ollut lukenut. Kirja toimii kuitenkin itsenäisenä tarinana. Kertomus alkaa, kun tunnettu poliisi löytyy murhattuna ja murhasta syytetään hänen vaimoaan, joka on myös poliisi. Perheen nelivuotias poika on kadonnut myös ja myös hänen kohdallaan epäillään henkirikosta.
Päähenkilönä on edellisistä kirjoita tuttu toimittaja Annika Bengtzon. Päähenkilö ei ole naispuolinen vastinen tyypillisille dekkareiden miespäähenkilöille; henkilökohtainen elämä on hajallaan, kariutunut avioliitto, eikä vuoden vanhemman palkintoa ole lähivuosina luvassa. Kirjan alussa Annika on menettänyt kotinsa tulipalossa, kun hän saa tutkittavakseen tämän murhatapauksen.
Luin jostain, että Marklund on itse taustaltaan toimittaja, niinpä hän kuvaa hyvin realistisesti ja kaunistelematta iltapäivälehden toimitusta. Lehden työskentelytavat tiukkoine aikatauluineen ja lööppien häikäilemättömine hankkimisineen kuvataan varmasti niin kuin ne lehdissä ovat, ainakin tämmöisen kuvan lukija saa.
Annika tuntee murhasta syytetyn naisen ennestään, eikä usko tämän olevan syylinen. Kun poliisinainen oikeudessa tuomitaan elinkautiseen, ryhtyy Annika selvittämään tapausta tarkemmin. Hän toimii aina epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
Kirja oli aivan mukiinmenevä ja siitä on tehty näköjään elokuvakin. Se kiinnostaisi nähdä. En ole hurmaantunut Marklundin kirjoitustyyliin, välillä se on mielestäni kuivahkoa, mutta kesädekkarin tämäkin toimii.
Peter James, uusi tuttavuus. Joukupukin tuoma kirja, jonka kannessa komeilee kansainvälinen myyntimenestys. Tämän täytyy olla hyvä!
Kirjan tarina käynnistyy kun Tom Bryce löytää junasta CD-levyn. Tomin tarkoituksena on palauttaa CD:n sen oikealle omistajalle. Levylle on kuitenkin tallennettu naisen raaka murha. Tom tajuaa pian nähneensä jotain, mikä ei ollut tarkoitttu hänen silmilleen.
Koska tämä oli ensimmäinen Jamesin kirja, johon tartuin, en osaa verrata tätä hänen muihin kirjoihinsa. Kyseessä on sarja, jossa punaisena lankana kulkee rikoksia ratjkovan komissarion yksityiselämä ja erityisesti hänen kadonneen vaimonsa mysteeri. Tarinat toimivat yksinäänkin.
Teksti vilisee paljon yksityiskohtia ja laajoja kuvauksia. Itse en pitänyt juonta kovin jännittävänä, mutta se tiheni kyllä loppua kohti ja parani siten huomattavasti. Odotukset olivat kyllä korkeammalla, mutta kirjan loppu pelasti paljon.
