Dekkarinkesän päätöskirjaksi valikoitui tämä Remes.
Remes kirjoittaa joka vuosi kaksi romaania; aikuisten ja nuorten dekkarin. Pakostakin tulee mieleen ajatus, onko tahti liian kova, sillä laatu on alkanut kärsimään pahasti. Nuorten kirjoista en osaa kuitenkaan sanoa mitään, kun olen lukenut niitä vain yhden.
On luin tätä olin aika väsynyt. Täytyy sanoa, ettei mieleeni jäänyt tästä juuri mitään. Tässä oli kuitenkin ehkäpä vielä enemmän vauhtia ja actionia kuin Remeksen romaaneissa yleensä. Joka kerran tulee ajatelleeksi, miksi näitä ei kuvata elokuviksi?
Juoni kuljettaa lukijaa Suomen lisäksi, Venäjällä, Saksassa, Englannissa ja Afrikassakin. Päähenkilö on huumepoliisi Riku Tanner ja tapahtumien keskiössä Olkiluodon ydinvoimala. Tanner on päähenkilönä uusi ja todennäköisesti tulee seikkailemaan jatkossakin Remeksen romaaneissa päähenkilönä. Sen verran asioita jäi hänen henkilökohtaisen elämänsä osalta keskeneräisiksi, että näihin varmasti palataan. Tannerin lähipiiriin kuuluu ex-vaimo, poika sekä nippu kollegoita,
Juonessa KRP tutkii erästä kansanedustajaa, jolla on epäiyttäviä suhteita itään. Tämä tutkinta kuitenkin yllättäen keskeytetään. Huumepoliisi kärsii sisäisestä vuodosta, joka vaarantaa koko poliisin toiminnan. Olkiluotoon suunnitellaan iskua, jolla sotketaan ydinvoimalan toimintaa ulkopuolelta käsin. Siinä onkin sitten vyyhteä setvittäväksi.
Ensimmäinen kirja tältä kirjailijalta, joten en tiennyt mitä odottaa. myöhemmin selvisi, että tämä onkin kirjailijan esikoisteos eli aivan oikea valinta ensimmäiseksi.
Tämä oli ollut kirjahyllyssäni jo jonkin aikaa ja valitsin sen kesädekkariksi, koska tapahtumat sijoittuivat Italiaan ja Romaan. Itse kirjailija Gómez-Jurado on espanjalainen. Olin samana kesänä käynyt Roomassa, joten tapahtumapaikat olivat kirkkaina mielessäni.
Romaani alkaa murhasta. Kaksi liberaalia kardinaalia tapetaan. Murhaajan henkilöllisyys paljastuu heti alussa, mutta motiivi jää peittoon. Murhaaja Viktor Karenski on pappi, joka on joutunut rikollisille poluille. Hän karkaa hoitolaitoksesta ja alkaa murhaamaan uutta paavia valitsemaan saapuneita kardinaaleja. Jokainen 116:sta kardinaalista on hengenvaarassa. Vatikaanin poliisilaitos asettaa kardinaalit suojeluun, mutta tappaja löytää uhrinsa siitä huolimatta.
Päähenkilö on rikollisten profilointiin erikoistunut Paola Dicanti. Apunaan hänellä on isä Fowler, entinen poliisi. Hän tietääkin yllättävän paljon murhaajasta.
Vatikaanin määrää, ettei murhista saa kertoa kenellekään. Tutkinnan edetessä syykin alkaa selvitä, kirkon toiminnasta paljastuu kaikenlaista. Yksi esiin nousevista aiheista on pedofilia.
'
Toinen pääjuonista keskittyy uuden paavin valintaan ja sen taakse liittyvään valtataiseluun.
Tämä oli oikein passeli kesädekkari ja toi mukavaa vaihtelua kirjoitustyylillisesti verrattuna pohjoismaisiin dekkareihin. Voisin lukea lisää tältä kirjoittajalta.
Olin odottanut tätä kirjaa todella kauan. Olin lukenut kaikki Dan Browin teokset ja kärsimättömästi odotin pääseväni käsiksi tähän.
Kirjan päähenkilö on tuttuun tapaan Professori Langdon. Hän on itselleen tuntemattomasta syystä Firenzessä selvit-tämässä tapahtumavyyhteä, jossa on viitteitä Danten jumalaliseen näytelmään. Langdon herää sairaalasta muistinsa menettäneenä ja häntä on ammuttu päähän. Tohtori Sienna Brooks tulee tapaamaan Langdonia, ja kuinkas ollakaan, pian he molemmat joutuvat pakomatkalle murhaajat kintereillään. Professori Langdonin hallusta löytyy eräänlaisen projektori, jolla voi heijastaa Botticellin maalaus "Helvetin kartta". Siitä löytyy vihjeitä, mistä on kysymys. Alkaa ajojahti ympäri Italiaa.
Juonessa otetaan kantaa maailman väestökasvuun ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin maapallolle. Hullu tiedemies on kehittänyt biologisen aseen, jonka tehtävä ratkaista liikakansoitusongelma. Mukaan on sotkeutunut Maailman terveysjärjestö.
Itsekin Firenzessä kaksi kertaa käyneenä nautin lukea tutuista historiallisista paikoista, joissa kirjassa seikkaillaan. Kirjassa on tuttuun Brownin tyylin myös paljon taidehistoriaa ja välillä asioita selitetään liikaakin. Tapahtumat sijoittavat myös Venetziaan ja Istanbuliin. Kirja oli periaatteesa ihan hyvä, mutta minun makuuni vauhtia oli vähän liikaakin. Se aiheutti sen, että uskottavuus kärsi. Vauhti tekee Langdonista epäinhimillisen ja tapahtumat menevät tavallaan "yli". Se vähensi lukunautintoa.
Romaanin roisto on nimeltään "Rehtori". Välillä on joko kääntäjälle tai kirjan toimittajalle käynyt kömmähdys, koska ajoittain hänestä käytetään nimeä "Rovasti". Hämmentävää ja häiritsee vähän lukemista, vaikkakin se on inhimillinen erehdys.
