Ha-haa! Ajattelinkin, että kun kaksi näin kuuluisaa ja suosittua rikoskirjailijaa ryhtyy yhteistyöhön, tulos on varmasti hyvä. Ja niinhän se oli! Tulos oli todella hyvä!
Marklundilta olin lukenut aiemmin muutaman kirjan, Pattersonilta en yhtään ennen tätä.
Kirjassa on hyvä ja simppeli juoni. Kirjassa murhaajia on kaksi, ja heidän henkilöllisyytensä on alusta asti tiedossa. Murhaajien kohteena ovat nuoret paris-kunnat. Murhat tapahtuvat aina eri paikoissa ympäri eurooppaa. Murhaajat paljastavat seuraavan murhan tapahtumapaikan lähettämällä postikortin kyseisestä kaupungista. Kortit lähetetään aina medialle.
Aivan parasta tässä kirjassa mielestäni oli, ettei juonessa ollut mitään ylimääräistä henkilöä tai koukeroa, vaan juonta kuljetettiin suoraviivaisesti eteenpäin. Kaikki sivujuonteet oli karsitu pois. Kirja on jännittävä ja raakuuttakin löytyy niinkuin rikoskirjoissa pitääkin.
Yllätyksekseni minulle selvisi, etteivät kirjailijat olleet tavanneet toisiaan ennen kirjoitusrupeamaa. Kirjan suunnittelu ja alkuosan kirjoittaminen tapahtui sähköpostin välityksellä ja vieläpä niin, että Marklund kirjoitti ensi ruotsiksi, käänsi tekstin sitten englanniksi ja lähetti ne Pattersonille. Ei hullumpi tulos.
Hurraa, hurraa, hurraa! Kyllähän noilta ruotsalaisiltakin lähtee!
Olipa hyvä dekkari kertakaikkiaan! Lars Keplerin nimen takana on itse asiassa kaksi kirjailijaa: aviopari Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril.
Yleensä ruotsalaisissa dekkareissa joku roistoista on suomalainen tai suomensukuinen. Nyt virkistävällä tavalla päähenkilönä onkin suomalaistaustainen poliisi Joona Linna.
Kirja on paksu; tiiliskivisarjaa yli 600-sivullaan. Silti juoni pitää loppuun asti otteessaan ja on kyllä todella jännittävä. Juoni sisältää paljon väkivaltaa, joten jos on sen suhteen herkempi, en suosittele tätä lukemaan.
Tarina käynnistyy Tukholman lähiössä tehdystä raa’asta murhasta, jossa on tapettu perhe: isä, äiti ja pieni tyttö. Perheen poika löytyy henkihieverissä, eikä muista tapahtumista mitään. Avuksi Joona linna kutsuu hypnotisoijan, jonka tehtävänä on saada poika on muistamaan ja sitä myöten kertomaan tapahtumista, jotta tappajan jäljille päästään.
Hypnotisoinnin myötä saadaan selville asioita, mutta itse hypnotisoija Erik Maria Bark ajautuu ongelmiin. Hän oli näet luvannut kymmenen vuotta aiemmin luvannut, ettei enää hypnotisoi ihmisiä. Tätä lupausta ei olisi kannattanut rikkoa. Juoni on yllätyksellinen ja sisältää itseasiassa monta tarinaa, joita kuljetetaan rinnakkain. Vauhtia riittää ja ruumiitakin syntyy siinä sivussa. Joona Linna selvittää tapahtumia niin rauhallisesti ja tyynesti kuin vain suomalainen poliisi voi. Hänen suomalaisuutta tuodaan välillä esille, ehkä enemmänkin olisi voinut. Hän jää vähän valjuksi, mutta ehkäpä henkilökuva syvenee seuraavien osien myötä.
Hypnotisoijasta on tehty elokuvakin, jonka riensin heti kirjan luettuani hankkimaan, sillä kirja oli todella vaikuttava. Elokuvan pääosan eli Joona Linnan rooli näyttelee suomalainen Tobias Zilliacus. Elokuva ei yltänyt läheskään kirjan tasolle, niin kuin usein käykin. Ainekset olisi ollut paljon parempaan.
Perinteinen dekkarikesän avaus - uusin Ilkka Remes. Edellisistä oli jäänyt pahvinen maku suuhun, joten varovaisin odotuksin uppouduin tähän.
Kirjan teeman on ydinvoimaan liittyvä terrorismin uhka. Ydinjätettä kuljettava rahtilaiva kaapataan Itämerellä. Vieläpä Ruotsin aluevesillä. Päähenkilöinä ovat asiantuntijageologi Patrik Vasama ja Sandrine Denaux, ranskalainen lääkäri ja aktivisti. Monista romaaneisa tuttu poliisi Antti Korpi on tässäkin kirjassa mukana, mutta taustalla esiintyen sivuhenkilönä.
Samaan aikaan terroristit hyökkäävät Ruotsissa järjestettävään Bilderberg-kokoukseen. Panttivankien joukossa on tärkeitä poliitikkoja, virkamiehiä ja yritysten johtajia. Terroristeillä on siis ydinjätettä, että maailman tärkeimpiä henkilöitä panttivankinaan. Heidän motiivinsa pysyy pitkään piilossa kirjan edetessä.
Remeksen dekkareiden ajankohtaisuus ja todenmukaisuus jaksaa aina yllättää ja pistää ajattelemaan tulevaisuutta. Toisaalta Isku on aihepiiriltään vähän kaukana omista mielenkiinnonkohteista, joten kirja jäi sikälikin etäiseksi. Perusjännitystä, räiskettä ja rytinää. Sopii hyvin lomalukemiseksi.
