Tämä oli käänteen tekevä kirja. Jäin koukkuun Queeniin sekä uuteen tapaan lukea näitä musiikkiin liittyviä elämäkertoja. Lukemisen ohella kuuntelin levyjä ja katsoin konsertteja. Bändin tarina avautui aivan uudella tavalla. Tästä eteenpäin olen lukenut kaikki musiikkikirjat samalla tavalla; haalinut kirjallisen materiaalin rinnalle musiikkia ja live-esiintymisiä.
Kirjan kirjoittaja Mark Blake on toimittaja, joka oli tehnyt kirjaa varten suuren määrän haastatteluja. Mukana ovat myös kitaristi Brian May ja rumpali Roger Taylor. Kun selaa haastattelujen listaa, tulee kieltämättä mielikuva, että kirja on hyvin perusteellinen kuvaus yhdestä maailman suosituimmista yhtyeistä. Tämä mielikuva vahvistuu heti kirjan alkuvaihessa; Blake käyttää paljon sivuja aikaan ennen Queenin syntyä. Kaikki bändin jäsenten aiemman bändikuviot ja mitä lyhytikäisemmätkin viritykset saavat mainintoja ja niistä kerrotaan keikkakuvauksia. Kirja etenee kronologisesti ja jaksottuu levyjen ja niitä seuranneiden kiertueiden mukaisesti. Väliin Blake kuvaa Queenin jäsenten yksityiselämää ja myöhemmin railakasta rocktähden elämään. Luonnollisesti eniten kerrotaan Freddie Mercurysta, jonka yksityiselämän haasteet ja tosielämästä vieraantunut elämäntyyli olikin minulle jo entuudestaan tuttua. Minulle yllätyksellisiä tietoja olivat Mercuryn raivokohtaukset, joiden aikana hän saatoi heittää tavaroita, jopa peilin, toisia kohti. Nämä raivokohtaukset ajoittuivat juuri ennen kosertin alkamista ja Blake arvioi niiden tarkoituksen olleen valmistaa Mercurya illlan esiintymiseen. Normaalioloissa hyvin ujo ja arka Mercury tarvitsi voimakkaan boostin ennen lavalle menoa.
Mielenkiintoisinta luettavaa oli arvatenkin bändin kokeilut levyttäessään uutta musiikkia ja yleisesti ottaen kuvaukset bändin luomistyöstä. Kaikki osallistuivat sävellystyöhön, mikä toi bändin musiikkiin hyvin poikkeuksellisia sävyjä. Mercury on loputtoman innostunut kaikesta uudesta ja erilaisista tyyleistä ja tarttui jopa lapsenomaisella riemulla biisiaihioihin, joissa näki potentiaalia. Tämä luomistyö aiheutti rajuja riitoja bändin jäsenten välille, joista John Deacon tosin pysyi erossa. Hauskojakin yksityiskohtia löytyy paljon; mm. Grazy little thing called love levytettiin nopeasti ja Mercury kiirehti asiaa "ennen kuin May tulee paikalle pilaamaan sen Queen-soundilla."
Toisen kiehtovan kokonaisuuden muodostaa Queenin kiertueiden kuvaukset. Monenlaista käännettä on niihinkin mahtunut. Varsinkin Etelä-Amerikkaan sijoittuneet konsertit olivat välillä uskomattoman epäonnisia. Japani oli myös Queenille spesiaali paikka. Onneksi konsertteja on kuvattu paljon. Seuratessani kirjaa lukiessa Queenin live-esiintymisiä, en lopulta saanut silmiäni Mercurysta. Olin aivan lumoutunut! Olen edelleen!
Katsoin Queenia niin paljon, että opin ulkoa kaikki Mercuryn eleet ja liikkeet. Samoin hänen katseensa, joka mielestäni muuttui Magic-kiertueella erilaiseksi. Sen vuoksi en tykkää katsoa tuon kiertueen keikkoja lainkaan, niistä puuttuu jotain olennaista. Kiertue jäikin Queenin viimeiseksi. Mercury tiesi sen jo silloin, vaikkei sitä itselleen myötänytkään.
Kirjan loppuosa sujuu nopeasti ja asioita käsitellään hyvin lyhyesti. Mercuryn sairauden edetessä ja hänen voitinsa heiketessä, ei paljon muuta bänditoimintaa ollut kuin uusien biisien levyttäminen. Mercury lauloi kuolema kantapäillään ja tahtoi levyttää niin paljon kuin vain pystyi. Kirjan loppu on varsin asiallinen ja korrekti, ehkä liiankin. Jäi jotenkin sellainen olo, että tässäkö se kaikki oli?
Onneksi Queenista kertovia kirjoja löytyy hyllystä lisää.
Herman Lindqvist on takuuvarmaa viihdettä! Kun lukee paljon historiallista kirjallisuutta, mikä on välillä tosi vakavaakin, on Lindqvistin kirjat todella mukavaa vaihtelua.
Kirjan teemakin on mitä mainioin; yksi kuuluisimmista kuninkaista koskaan. Hän oli oman aikansa keskipiste. Kuningas Ludvig XIV, joka tunnetaan Aurinkokuninkaana.
Tämä aikakausi on aina ollut kiinnostuksen kohteenani lapsesta saakka. Viimeistään silooin, kun näin Angelica-elokuvat olen ollut heikkona Aurinkokuninkaan aikakauteen. Niinpä tyytyväisyyttä hykerrellen tartuin tähän kirjaan.
Tuttuun tapaan Lindqvist ei säästele yksityiskohissa ja niitähän Ludvig XIV:n aikakaudella riittää. Silloin ranskalainen kulttuuri eli kukoistustaan. Muoti ja ylellinen elämä vietiin äärirajoille ja itse kuningas Ludvig oli kaiken sen ilmentymä.
Lindqvist kirjoittaa aina hyvin sujuvasti, eikä tämäkään kirja tee poikkausta. Taitava historian popularisoija, hän saa lukijan mukaansa ja osaa myös nauraa kirjansa kohteelle. Heti alusta alkaen päästään vauhtiin. Hän mm kertoo, kuinka Ludwigin syntymää varjosti ilkeä huhu, ettei hänen hänen isänsä ollut hänen biologinen isänsä.. Jopa äidinkin henkilöllisyyttä epäiltiin. Heh.
Yleisenä asiana korostuu kuninkaan ahkeruus ja toimeliaisuus. Hän sai aikaiseksi paljon ja olisin aikansa mahtavin mies. Lindqvistin kirjassa on kuitenkin paino aurinkokuninkaan arjessa, mikä on hinoa. Hän kertoo mm. kuninkaan aamutoimista. Niistä on kiintoisaa lukea. Ranskalaisen keittiön ensimmäiset vaiheet koettiin Versaillesin illallisilla. Käsittelemättä ei jää myöskään kuninkaan rakkauselämä, joka olikin tunnetusti hyvin värikäs.
Hauskana sivujuonteena Lindqvist tuo esiin Aurinkokuninkaan lähipiirissä olleita tai muuten häneen vaikuttaneita ruotsalaisia. .
Brysseliin lentävä lentokone kaapataan. Mukana koneessa on Suomen pääministeri. Päähenkilönä seikkailee poliisipsykologi Johannna Vahtera, joka esiintyy muissakin Remeksen jännäreissä. Tapahtumat käynnistyvät, kun elokuvaohjaaja Otso Vaismaa saa hyvin erikoisen, mutta erittäin rahakkaan työtarjouksen. Työtehtävän vastaanottaminenn koituu kuitenkin kohtalokkaaksi koko Suomelle. Tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Suomeen ja Venäjälle.
Romaanin nimi Ruttokellot viittaa keskiaikaan. Ne olivat aikansa tiedotuskanava, joita soitettiin, kun haluttiin ilmoittaa esimerkiksi alueelle saapuneesta rutosta. Venäläinen mafiapomo tahtoo saattaa Suomen vastaavaan tilanteeseen. Kirkonkellojen ympärille kuvatut tapahtumat antavat laajuudessaan olettaa, ettö niillä olisi suurempikin merkitys kirjan loppunäytöksessö. Se kuvio jäi tavallaan kesken ja juoni lässähti siltä osin. Siltä osin kirja ei täyttänyt odotuksia.
Pidin kuitenkin romaanin teeman historiallisista viittauksista ja tapahtumien kuvitteleminen tapahtuvan aivan oikeasti nykyaikana oli kutkuttavaa. Kirja täytti kuitenkin tehtävänsä ja oli kesälomalukemisena viihdyttävä.
