Napoleon on todella mielyttävää luettavaa. Se on vauhdikas elämäkerta eräästä maailman rtunnetuimmasta hallitsijasta, joka oli Ranskan keisari ja Euroopan mahtimies. Hänen sotaretkensä ovat tuttuja, mutta mielestäni paljon mielenkiintoisempaa on, että Napoleon oli hyvin kaunonäköinen ja uudistushenkinen. Hän haaveili yhtenäisestä Euroopasta, jolla olisi yhteinen pääkaupunki, valuutta ja lainsäädäntö. Napoleon on vauhdikas elämäkerta tästä pienestä korsikalaisesta, josta tuli Euroopan mahtavin mies. Rooman luhistumis jälkeen kukaan ei ollut hallinnut niin laajaa aluetta eikä johtanut niin valtavaa armeijaa, kuin Napoleon. Hän oli hämmentävän kaukonäköinen unelmissaan, sillä hän haaveili yhtenäisestä Euroopasta, jossa olisi sama valuutta, sama laki ja yksi pääkaupunki. Se olisi tietenkin Pariisi. Hän uhrasi miljoonia ihmishenkiä tämän unelmansa eteen. Kirjassa kerrotaan myös hänen naisseikkailuistaan sekä romanttisesta puolestaan.
Kirjailija ja toimittaja Herman Lindqvist on yksi suosikki historijoitsijoistani. Hänellä on loistava huumorintaju, jolla hän elävöittää historian tärkeitä tapahtumia ja merkkihenkilöitä. Näin on myös tässäkin kirjassa. Napoleonin uskomattomat vaiheet tarjoavat Lindqvistille vahtavan tilaisuuden herkutella tekstillä. Kirja on hauska, mutta se olisi voinut olla vieläkin hauskempi. Opin paljon uutta Napoleonista ja yhteys Ruotsin kuningashuoneen Bernadotteen avautui kirjan kautta hyvin. Toivon todella, että Lindqvistiä suomennetaan enemmän. Tahdon lukea ne kaikki!
It´s Robbie fucking Williams!
Nämähän kirjat luonnollisesti ahmitaan välittömästi. Tämän kirjan hankin heti ilmestymisen jälkeen, eikä lukukokemus ollut pettymys. Robbieen liittyvät asiat harvoin ovat. Tämä oli todella hyvä ja tyyliltään erilainen elämäkerta.
Kirjailija Chris Heath on Robbien hyvä ystävä. Heath on toimittajavuosinaan kirjoittanut musiikista 1980- ja 1990-luvuilla tunnettuihin musiikkilehtiin ja mm. kirjoittanut paljon Pet Shop Boysista. Tämä asetelma antaa odottaa kirjalta paljon.
Tässä kirjassa seurataan Robbie Williamsin elämää parin vuoden ajan syksystä 2002 kevääseen 2004. Koska Heath on Williamsin hyä ystävä, on hän päässyt kohdettaan hyvin lähelle. Hän on kulkenut Williamsin mukana erilaisissa tilaisuuksissa, promoamassa ja kiertueilla. Välillä miehet viettivät aikaa Robbien kotona Englannissa ja Los Angelesissa.
Kirja koostuu pienistä tilannekuvauksista. Satunnaisista hetkistä Robbien elämästä, ilman mitään sen tarkempaa yhtenäistä juonta. Poptähden arjen kuvaus onkin kirjan parasta antia.
Minulle tärkeitä kuvauksia olivat Escapology -levyn julkaisu ja kiertue sekä Knebworthin konsertit. Tuo levy ja konserttitaltiointi olivat minulle käänteentekeviä suhteessa Robbieen. Aiemmin olin pitänyt häntä Take Thatin entisenä jäsenenä, jonka musiikillinen anti ei voisi minua vähempää kiinnostaa. Kuinka väärässä olinkaan!
Eräänä iltana Knebwothin keikka tuli TV:stä ja katsoin sen paremman katsomisen puutteessa. Ensimmäisen biisin jälkeen olin myyty. Sulin paikalleni katsoessani kuinka tuo ihana mies piti otteessaan 375 000 ihmistä! Rakastin hänen tyyliään, asennettaan ja ennen kaikkea; ääntään.
Chris Heathin kirja Robbie Williamsista on rehellinen. Siitä kuvataan suorasti Robbieta supertähtenä, mutta myös yksityisenä henkilönä; Robert Williamsina. Robbie kertoo avoimesti päihdeongelmistaan ja masennuksestaan. Hän on esimerkkitapaus ihmisestä, joka koukuttuu asioihin. Hän oli silloin onneksi onnistunut korvaamaan haitalliset koukut, kuten huumeet,vähemmän haitallisilla. Kirjassa kerrotaan esimerkiksi herkullisesti siitä, kuinka Robbie on koukussa Starbuckin kahveihin tai jalkapallon manageripeleihin.
Kirjassa Robbie kertoo koskettavasti toiveistaan saada oma perhe. Hän on kiltti ja lämmin ihminen, jolla kuitenkin on omat oikkunsa ja pieni pirullinen puolensa. Hän on usein mukana erilaissa kepposissa, jopa kostokeikoilla, jos joku ihminen on ärsyttänyt häntä. Robbie on esimerkiksi pissannut toisen hotelliasukkaan oven taakse jätettyyn ateriaan. Yksi kirjan herttaisempia tarinoita on se, kun Robbie huomasi, että erään hotellin ulkopuolella fanit antoivat hänen lähteä rauhassa hotellista. Hän oli niin vaikuttunut saamastaan hienotunteisuudesta, että palasi takaisin hotellille ja vei kaikki siellä olleet faninsa läheiseen kahvillaan virvokkeille.
Tämä kultakimpale on kulunut käsissäni useampaankin otteeseen. Mikäs sen parempi yhdistelmä; elämäkerta erittäin kiinnostavasta henkilöstä ja kirjoittana on kohdehenkilö itse, joka sattuu vielä olemaan mestari sanankäytössä. Herkullinen lukuelämys.
Tämä kirja erittän helppo lukuinen. Se on itseasiassa kirjoitettu sellaisella tyylillä, että tuntuu siltä kuin kuuntelisi Juicen kertovan sattumuksia elämästään. Juicen muistelmien ensimmäinen osa kattaa vuoden 1950-1988 eli Juicen lapsuuden, nuoruuden ja menestyksen kultaiset vuodet. Juice olikin nimennyt tämän osan e.ch "ennen kirroosia" eli tarina loppuu pahaan sairastumiseen. Maksa sanoi poks.
Juice kertoo paljon perheestään, vaikkei kovin sukurakas olekaan. Erityisen maininnan saa hänen mummonsa, joka oli kielenkäytössään poikkeuksellisen rivo. Juice oli mummon suosikki ja oppi kielen häneltä. Mummon ohjeiden mukaan tavattiin: Pee-ii-kaks ällää ja uu - pihlajapuu. Lukemaan Juice oppi jo neljävuotiaana ja luki myöhemmin Juankosken kirjaston kaikki kirjat läpi. Tie rocklyriikan mestariksi oli alkanut.
Vaikka kirja on kaikin puolin mielenkiintoinen, parasta on kuitenkin biisihistoriat. Vaikken niinkään etsi selityksiä teksteille tai symboliikalle, on Juicen työskentelytavoista mielenkiintoista "kuulla". Samoin myös Juicen piirtämä ajankuva on tiivistä ja värikästä; aivan kuin pikkuruisia aikaluukkuja pääsisi availemaan. Samoin pienet viitaukset savon murteeseen ja savolaiseen identiteettiin saivat minut hykertelemään ja nyökkäilemään hyväksyvästi. Juicen tarkkanäköisyyttä ei voi olla ihailematta.
Jutut on tehty hyvin lyhyeiksi ja tarina etenee nopeaan tahtiin. Joskus olisi suonut johonkin aiheeseen enemmänkin paneutumista, olisi tehnyt mieli tehdä lisäkysymyksiä. Sääli, että jatko-osaa koskaan tullut.
Suosittelen tätä kenelle tahansa, joka on suomalaisesta rockhistoriasta kiinnostunut.
JK. Luin tämän ensimmäisen kerran heti tuoreeltaan ja toisen kerran tartui tähän musiikki-illlan alla. Ystävieni kanssa pidämme teemallisia musikki-iltoja ja yhtenä kertana teemana oli "kotimainen". Juice oli ilmiselvä valinta tähän. Päätin vähän verestää tietojani biisivalintani perusteluosuuteen, jotka ovat tärkeä osa musiikki-iltojen kulkua. Samantien lukaisin koko kirjan. Biisivalintani oli Ilomantsi, jossa on mahtava teksti ja esitys euroviisukarsinnoissa mahtava.
Kaipaan Juice Leskistä jatkuvasti. Tätäkään blogikirjoitusta en pystynyt liikuttumatta kirjoittamaan. En myöskään pysty jättämään kuuntelua yhteen biisiin tai lukemista yhteen runoon tai kirjan sivuun.
Hän vie minut mennessään.
