Joka yksin kulkee - Mari Jungstedt

Mari Jungstedtin Gotlanti-sarjaa on suomennettu jo 11 kirjaa. Tämä oli minulle vasta toinen Jungstedtin kirja, johon tartun. En tiedä, miksi Jungstedt on tähän asti mennyt minulta aivan ohi, sillä molemmat kirjat ovat olleet mukavia lukukokemuksia. Ei haitannut, vaikken ollut lukenut aikaisempia osia, kirjat toimivat erillisinä aivan mainiosti. Kirjassa kuitenkin on myös jatkuva juoni ja tietenkin päähenkilöiden tarinat kulkevat kirjasta toiseen.

Joka yksin kulkee sijoittuu Gotlantiin Visbyn vanhaan kaupunkiin. Hieno historiallinen miljöö tarjoaa hyvät puitteet kirjaan tapahtumille. Pikku tyttö katoaa olessaan leikkimässä pihalla. Pian katoaa toinen tyttö syysmarkkinoilla.

Komisario Karin Jacobsson ottaa ensi kertaa päävastuun rikostutkinnasta, sillä komisario Anders Knutas on sairaslomalla. Kuka sieppaa lapsia ja miksi?

Toisena tapahtumateemana kulkee yksinäisyys ja petetyksi tuleminen. Parisuhdeongelmat ovat myös teemana. David-nimiselle miehelle paljastuu yllättäen, että hänen vaimonsa Anna pitää öisin puhelinpalvelua miehille. Hän ei saa otettua asiaa puheeksi vaimonsa kanssa ja avioliitto ajautuu ongelmiin, varsinkin miehen tartuttua pulloon.

Jungstedt on luonut mielenkiintoisia henkilöitä kirjaan ja kirjaan oli paikoin onnistuttu luomaan epämiellyttävää tunnelmaa. Teksti on paloiteltu varsin lyhyisiin kappaleisiin, mikä oikeastaan pakottaa lukemaan kirjaa eteenpäin. Kirja tulee hotkaistua huomaamatta. Muutenkin pidin siitä, ettei tekstissä ollut mitään ylimääräistä. Minulle myös pääpahiksen henkilöllisyys oli yllätys, mikä oli mukavaa näin lukijan kannalta. Aina ei kirjailija onnistu yllättämään.

Kiirastuli - Ilkka Remes

Tämä oli dekkarikesän aloitus. Aluksi mietin hetken, että miten tämä tuntuu niin tutulta, kunnes muistin, että kyse olikin trilogiasta. Tämä on sarjan toinen osa ja tavallaan jatkuu siitä, mihin Jäätyvä helvetti päättyi. Edellisistä tapahtumista on kulunut puoli vuotta ja elämä Suomessa on tasaantunut koko maan kattavan sähköverkon alasajon jälkeen. Tapahtumien taustalla olivat venäläiset ja sen seurauksena Ahvenanmaa ja Hanko ovat siirtyneet venäläisten tukikohdiksi.

Kirjassa seikkailee taas pääosassa Lari Vuori. Pettymyksekseen hän huomaa, että yhä useampi suomalainen on alkanut myötäilemään venäläisiä. Mukaanlukien osa Larin ystävistä, jopa tyttöystäväkin. Ihmiset näkevät rauhan säilymisen tärkeimmäksi. Lari ei näe muuta mahdollisuutta, kun yrittää häiritä venäläisten sosiaalisessa mediassa levittämää probagandaa parhaansa mukaan. Pian hän saa peräänsä niin venäläiset kuin suomalaisetkin viranomaiset.

Lari Vuori on jäänyt minulle vähän etäiseksi hahmoksi, kun vertaa häntä muihin Remeksen dekkareiden päähenkilöihin. En osaa oikein hahmottaa hänet motiivejaan toimia tapahtumien keskiössä. Kovasti mies liikkuu tilanteesta toiseen, mutta avoimeksi jää miksi ja millä valtuuksilla hän toimii. En osaa olla hänen puolellaan tai tuntea mitään muutakaan häntä kohtaan. Tämä on sikäli yllättävää, että Lari on seikkaillut jo useammassa kirjassa. Sama ongelma vaivaa myös muita kirjan päähenkilöitä.

Tapahtumat käynnistyvät siitä, kun Keuruun vanha puukirkko sytytetään tuleen. Tilanne on lavastettu maanmuuttajien tekemäksi. Yhteiskuntarauha alkaa järkkyä. Samaan aikaan Suomen korkein sotilasjohto päättää kutsua amerikkalaiset joukot Suomeen. Venäläisten vastaisku kuitenkin yllättää kaikki; rajan yli alkaa tulvia tuhansia maahanmuuttajia. Kaikki ovat kotoisin islamilaisista maista - Suomen islamisoituminen on alkanut.

Olen aina ihaillut, kuinka Ilkka Remes poimii kirjojensa aiheet päivänpolttavista uhkakuvista. Niin on nytkin. Tämän kirjan ehdottomasti paras anti on, että kirjassa esitettyihin kauhukuviin on helppo uskoa. Ne näyttäytyvät täysin todellisilta. Se tekee kirjasta epämukavan lukea. Muuten Kiirastuli ei ole Remeksen parhaita dekkareita ja muistuttaa aihepiiriltään aivan liikaa edellisiä kirjoja. Olen jo turtunut Suomea uhkaaviin ulkopoliittisiin kuvioihin ja kaipaisin aiheeltaan jo aivan toisenlaista trilleriä.

Tämä oli siis trilogian toinen osa eli jatkoa siis seuraa vielä ainakin yhden osan verran.

Laajemmin arvioituna tämän on aivan kelpo dekkari ja sopii vallan mainiosti kesälukemiseksi. Remeksen omaan tuotantoon verrattuna tämän jää kauas parhaista.

Alku - Dan Brown

Olin toivonut tätä joulupukilta lahjaksi, vaikka edellinen Brownin kirja olikin hienoinen pettymys. Aiempien kirjojen vaikutus tuntui vielä, joten innoissani tartuin tähän uusimpaan.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat tällä kertaa Espanjaan; Bilbaoon ja Barcelonaan. Kirjan keskeisenä teemana on tekoäly.

Tapahtumat käynnistyvät Robert Langdonin entisen oppilaan Edmond Kirschin murhasta Bilbaon Guggenheim-museossa. Kirsch oli kertonut paljastavansa tiedon ihmisten alkuperästä, jonka hän on onnistunut selvittämään kirkon vastuksesta huolimatta. Robert Langdon on kutsuvieraana Edmondin juhlissa ja ajautuu siten tutkimaan murhaa.

Langdon saa kumppanikseen museonjohtajan kuvankauniin Ambra Vidalin, joka on myös Espanjan krununprinssin kihlattu. Yhdessä he päättävät viedä Edmondin mission loppuun. Tottakai heitä ajetaan takaa niin rikollisten kuin kruununprinssin miesten toimesta. Tämä sama kuvio toistuu Brownin viimeisimmissä kirjoissa ja alkaa jo kyllästyttää. Siinä ei ole mitään uutta tai jännittävää.

Oikeastaan ainoa uusi juttu kirjassa on tekoäly nimeltään Winston, joka toimii Langdonin oppaana ja neuvonantajana, Mielenkiintoista on kirjasta löytyvä kulttuuritieto erityisesti Antoni Gaudista. Tarinassahan seikkaillaan ympäri Barcelonaa.

Jos ei ole aiemmin lukenut Brownin kirjoja, on tämä hyvinkin viihdyttävä lukukokemus. Mutta jos on lukenut kaikki Brownin kirjat, kuten minä, jää kirja latteaksi. Sama kaava toistuu ja se tekee kirjasta ennalta arvattavan. Jännitystä ei ole nimeksikkään. Harmi.