Chaplin - Peter von Bagh

Tämä asetelma tuntui aivan juhlalliselta. Arvostamani elokuva-asiantuntija kirjoittaa ihailemastani elokuvien mestarista. Kirjalla oli myös kokoa ja näköä. Vaikutti oikein hyvältä. Tämä oli joululahjatoivelistani kärjessä.

En tiedä mistä olin saanut päähäni ajatuksen, että teos olisi Chaplinin elämäkerta, johon elokuvat kietoutuisivat mukaan. Olin lukenut Chaplinin elämänkertoja aiemminkin ja hänen elämänsä on aina kiehtonut minua suunnattomasti. Odotin tätä tarinaa sekä syvää analyysiä rakastamastani elokuvista.

Tätä ei kirja kuitenkaan ollut. Kirja ei ole elämäkerta, vaan kirja Chaplinin elokuvista. Teoksessa jaetaan Chaplin elokuvat kronologisesti eri elokuvayhtiöiden mukaisiin kausiin. Lyhytelokuvista kerrotaan lyhyemmin, kuvaukset pidentyvät elokuvien keston myötä.

Tyystin ilman elämäkerrallista otetta ei tietenkään kirjassa jäädä, vaan alussa kerrotaan Chaplinin lapsuuden karut olosuhteet; nuorena koulut isä, mieleisairas äiti ja köyhyys ja kurjuus 1800-luvun lopun Lontoossa. Von Bagh.näkee tässä taustaa elokuvin roolihahmoille, eikä ihmettele, että Chaplinin elokuvissa naiset ovat arvaamattomia ja lapset orpoja. Alkoholikin virtasi ja juoppoja filmillä riitti.

Kirjassa kerrotaan kulkurihahmon ulkoasun synty sekä tietenkin kuuluisten viiksien tarina. Ensimmäisissä elokuvissa kulkuri oli aluksi juopotteleva, ilkeä ja irstaileva. Vasta United Artists -kauden elokuvissa kulkurihahmo sai tutun, kaikkien rakastaman, luonteensa. Monissa elokuvissa tapahtumat peilaavan Chaplinin lapsuutta ja sijoittuvat köyhiin ympäristöihin ja kulkurin mukana kulkevat perustarpeet eli ruoka ja lämmin nukkumapaikka.

Tämä von Baghin mielestä on Chaplinin yhteiskuntakritiikkiä. näitä tulkintoja kirjassa riittää ja välillä esitellään myös muiden tulkintoja elokuvista. Ne jäävät vähän irrallisiksi. Samoin käy koko kirjalle, se jää lukijalle etäiseksi. Tätä voisi käyttää lähteenä johonkin tutkimukseen, mutta lukukokemuksena teos jättää kyllä puolitiehen.

Jäin miettimään, eikö minulla oli rahkeita ymmärtää von Baghia. Olen joskus koettanut lukea hänen väitöskirjaansa, mutta se jäi kesken. Tekstissä vilisee paljon vierasperäisiä sanoja. Teksti on myös välillä myös alatyylistä, mikä on minusta aina täysin turhaa. En ymmärrä, mitä sillä on haluttu saavuttaa. Von Baghin yhteiskunnalliset tulkinnat alkavat nopeasti maistua puulta ja tekstiin kaipaisin enemmän eläkerrallista otetta. Vähälle jää myös Chaplinin komiikan ansioiden pohtiminen, vaikka itse näkisin sen, jos minkä, kiinnostavana.

Kirja ei kaikkinensa ollut kovinkaan viihdyttävä. Tulkinnat puuduttavat ja punainen lanka tuntuu puuttuvan. Harvoin lukiessa tulee toivoneensa, että loppuisi jo.