Dekkarikesän korkauskirjahan on aina Remestä. Teräsleijona sai siis kunnian aloittaa kauan odotetun dekkarikauden.
Kirjan päähenkilönä on jo edellisessä kirjassa esitelty Riku Tanner. on saanut potkut keskusrikospoliisista ja joutunut keskelle katkeraa huoltajuuskiistaa. Tässä kuviossa onkin monta käännettä, joita tarjoilee Riku ex-vaimo uuden miehensä avustuksella. Uusi mies onkin oikea nilkkien nilkki. Juoni linkittyy vahvasti tuolloin juuri pinnalla olleeseen keskusteluun venäläis-suomalaisten asemasta Suomessa. Venäjän lapsiasiavaltuutettu kävi Suomessa neuvottelemassa, mikä sai runsaasti näkyvyyttä mediassa.
Riku Tanner taistelee pojastaan. Huoltajuuskiista ei enää olekaan äidin ja isän välinen, vaan laajenee valtioiden väliseksi. Hän saa avukseen Yhdysvaltojen erikoisjoukoissa koulutuksen saaneen miehen, jonka ajatusmaailma on varsin erikoinen.
Pidän paljon siitä, että Remes poimii kirjojensa teemat uutisaiheista, mikä tekee juonesta paljon todellisemman tuntuisen. Se lisää myös jännitystä.
.Minusta Teräsleijona ei ollut kaikkein parainta Remestä, vaan hyvin keskiverto. Eipä silti, kyllähän tämän kanssa aika kului ja tapahtumat äityivät välistä vallan vauhdikkaiksi.
