Uhrilahja - Åsa Larsson

Tämä on Åsa Larssonin viides dekkari, mutta minulle tämä oli ensimmäinen. Uhrilahja oli kirjakerhon kuukaudenkirjana ja päätyi kirjahyllyyni sitä kautta.

Lupaavaa oli erilainen kirjoitustyyli. Kirja oli myös ajallisesti kaksikerroksinen; kirjassa kulkee kaksi rinnakkaista tarinaa, joista toinen tapahtuu 90 vuotta aiemmin ja toinen nykyajassa. Tapahtumapaikkana on Pohjois-Ruotsi, johon tiettävästi Larssonin aiemmatkin kirjat sijoittuvat. Kiirunan ympäristön karut maisemat olivat minulle uutta tapahtumien näyttämönä. Oli hauskaa kuvitella niitä mielessään.

Uhrilahja alkaa kylmäävästi. Karhu on tappanut koiran ja kun karhu sitten kaadetaan, sen vatsasta löytyy ihmisen peukalo. Kylän asukas taas löytyy raa’asti tapettuna omasta vuoteestaan. Pelokas lapsenlapsi löytyy pihan leikkimökistä, muttei pysty järkytykseltään kertomaan mitään. Vähitellen selviää, että saman suvun tarinaan liittyy useita selvittämättömiä kuolemia, joihin historiaan tapahtuva kerronta linkittyy.

Uhrilahjan kerronta on sujuvaa ja tarina etenee jännittävästi. Historiaan sijoittuvassa tarinassa kerrotaan nuoren opettajattaren elämästä Kiirunassa, jonne hän muuttaa pikkukylästä. Hän rakastuu vanhempaan mieheen, joka ei ole kuitenkaan valmis ottamaan häntä vaimokseen. Larsson kirjoittaa hienoa ajankuvaa. Parhaiten minulle jäivät mieleen juuri kuvaukset 1900-luvun alun Kiirunasta ja Lapista.

Uhrilahja on erinomaista kesälukemista. Kävi mielessä, että miltähän tuntuisi olla matkalla Lapissa. Lapissa löytyy erikoislaatuisia ihmisiä, joihin Lapin elämäntapa sekä uskonto varmasti vaikuttavat paljon. Se tarjoaa psykologisesti herkullisen lähtökohdan dekkarille. Varmasti luen Larsonia lisää!