Joulupukki toi tämän minulle lahjaksi jouluna 2015. Ehkäpä hän oli kuullut, että suunnittelin soittavani ramopunkkia ystävien kesken pidettävässä musiikki-illassa. Tässä kirjassa löytyi paljon uutta tietoa Ramonesista ja tietenkin erityisesti Joeysta.
Pidän paljon kolmen soinnun rockista, jota kutsun ränttätänttä-rockiksi. Ramonesfaniksi minut vihki teinivuosina 1990-luvulla yksi kaverini Varkaudessa, joka soitti minulle yhtenä iltana kolmisen tuntia Ramonesin tuotantoa ja kertoi samalla yksityiskohtia. Mulla oli musta nahkatakki ja tennarit! Terveiset vain Wepille, needles and pins!!!
Vuonna 2001 kuollut Joey Ramone on ollut minulle yksi kiinnostavimmista frontmaneista, vaikkei Joey roolissaan viihtynytkään. Mikrofonitelineen ympärille kietoutunut hahmo on rakastettava, samoin kuin hänen laulunsa herkkä vibraatto. Oikealta nimeltään Jeffrey Hyman oli koulukiusattu ja kömpelö poika, joka kärsi huonosta itsetunnosta. Hän oli kuitenkin todella kiltti ihminen. Mieleeni on jäänyt kertomukset siitä, kuinka Joeyn oli vaikeaa saada asioita hoidetuksi, koska jäi juttelemaan kadulla kaikkien halukkaiden kanssa. Piipahtaminen lähikauppaan ostamaan maitoa saattoi kestää viitesen tuntia. Hän myös rakasti 1960-luvun alun tyttöbandien musaa, niin kuin minäkin!
Hänen veljensä Mickey kertoo Joeyn elämäntarinan lämpimästi, mutta luultavasti myös hyvin rehellisesti. Kaiken kaikkiaan tarina on surullinen ja siitä jäi haikea olo.
