Tämä dekkari ei pettänyt lukijaansa. Päähenkilönä oli tällä kertaa nainen, Maria Fillmore. Juoni kiertyi lännen ja idän vastakkainasettelun ympärille, joka on Remeksen vakio juonikuvioita. Jälleen venäläiset pyrkivät estämään Naton laajentumisen ja Suomi on tapahtumien keskiössä. Suomen, Yhdysvaltain ja Venäjän presidentit myrkytetään ja vastalääke löytyykin yllättäen Maria Fillmorelta. Hän vaatii Karjalan palauttamista lunnaaksi lääkkeestä.
Kirjan päähenkilö on poikkeukselisen hyvin rakennettu ja taustoitettu. Hän tuntuu hyvin oikealta, toisin kun myöhemmät Remeksen kirjojen päähenkilöt. Kirjan tapahtumat ajoittuvat muutaman päivän sisälle, joten juonessa riittää käänteitä ja tilanteet vaihtuvat vauhdilla. Aivan kuin jännitystrilleria katselisi.
Harvoin Remes käyttää lapsia juonikuvioissa. Samaistui itse vähän liikaakin niihin tapahtumiin. Äitinä kaikki lapsiin kohdistuvat julmuudet tai pelko tekevät tosi pahaa. Se lienee kuitenkin jännityskirjan tarkoitus; saadaa aikaan jännityksen, jopa pelon tunteita. Siinä tämä kirja onnistui erinomaisesti.
