Mankell on suosikkikirjailijoitani. Luulin tätä dekkariksi, mutta tämänhän olikin jotain aivan muuta.
Vaikka nautin kovasti Mankellin dekkareista, lukuromaanit ovat tehneet suurimman vaikutuksen. Likainen enkeli kertoo osittaisen tositarinan ruotsalaisnaisesta, joka 1900-luvun alussa päätyi johtamaan afrikkalaisbordellia. Mankell oli löytänyt mosambikilaisesta arkistosta vähäisiä tietoja tästä naisesta ja kehitti tarinan niiden ympärille. Suurin osa tapahtumista on siis fiktiota.Mankell avaa hienosti lukijalle afrikkalaista maailmaa, joka on hyvin epätasa-arvoinen. Naiset ovat miesten käytettävissä, kuten myös mustat valkoisten. Ajatusmaailmoiden välillä on suuri ero. Kirjan päähenkilön on sitä vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä, eikä hän pääse asian kanssa sinuiksi koko elämänsä aikana. Merkittävää sivuhenkilöä tarinassa esittää lemmikkiapina Carlos, joka jostain syystä jäi mieleeni kummittelemaan. Kaunis tarinahan tämä ei ole ja Mankell jättää paljon asioita auki. Tykkäsin silti paljon, vaikka tämä keskeyttikin kesän dekkariputken.
