Metsästäjät - Jussi Adler-Olsen

Olin lukenut Q-sarjan ensimmäisen osan edellisenä kesänä ja sormet syyhyten pakkasin tämän kirjan mukaan Kreikan lomalle. Odotin lukunautintoa, enkä odottanut turhaan.

Suomeksi kirjan tanskankielinen nimi Fasandræberne on Fasaaninmetsästäjät. Kantta tuijottaessani jäin heti miettimään, miksi suomennoksesta oli jätetty fasaani-sana pois, syy selvisikin milti heti kirjan ensimmäisellä sivulla. Kirjassa ei todellakaan metsästetä fasaaneja. Kirjassa metsästetään ihmisiä.

Ensimmäisen osan tavoin päähenkilönä on rikoskomisario Carl Mørck, joka johtaa ratkaisemattomien rikosten osastoa poliisilaitoksen kellarissa. Uutena henkilönä mukaan tulee sihteeri Rose, joka oli herkullisesti kirjoituttu hahmo. Pystyin kuvittelemaan hänet aivan selvästi.

Selvitettäväksi osasto saa kaksikymmentä vuotta aiemmin tapahtuneen murhan kesämökillä, jossa kaksi teini-ikäistä sisarusta oli tapettu. Murhat tunnustanut mies istuu vankilassa, mutta on rikastunut melkoisesti vankilassa olonsa aikana. Murhiin oli epäilty sotkeutuneen nuorten porukan, jonka jäsenet olivat kaikki Tanskan rikkaitten perheiden jälkeläisiä. Samaan aikaan oli tapahtunut julmia pahoinpitelyitä ja murhia. Olivatko nämä samat nuoret myös niiden takana? Nykyään kaikki ryhmän jäsenet ovat huomattavan varakkaita ja korkeissa asemissa, paitsi joukon ainoa nainen, joka asuu kadulla.

Metsästäjät kertoo julmista ja vastenmielisistä ihmisistä. Luin ensimmäistä kertaa kirjan, jonka teemana oli ihmisiä metsästävät ihmiset. Teema tuntui kaikessa kauheudessaan virkistävältä. Jengin jäseniä on onnistuneesti kuvattu psykopaatteina vailla empatiaa toisia kohtaan. Vahvin ja vaikuttavin henkilökuvaus on tehty naisjäsenestä Kimmiestä.

Kirjassa näkökulma siirtyy välillä poliisin ja välillä epäiltyjen puolelle. Näin lukija on aina askeleen poliisia edellä ja tietää tavallaan enemmän. Kaiken kaikkiaan viihdyttävä ja laadukas dekkari, minkä lukeminen kesti juuri Kreikan loman ajan; aloitin lentokoneessa ja sain kirjan loppuun paluulennolla.