Voi että miten ihana pienoisdekkari tämä olikaan! Mankell on eräs lempikirjailijoistani, eikä tämä pienokainen muuttanut käsitystäni hänestä.
En muista miten tämä kirja oli hyllyyni päätynyt ja pienen kokonsa vuoksi se oli sitten sinne unohtunutkin. Tämä romaani oli ilmestynyt niin sanottuna bonuskirjan, jonka sai oston kylkiäisenä kirjakaupassa. Wallander-tarinoissa tämä sijoittuu aikaan ennen viimeistä sarjan osaa eli Rauhatonta miestä.
Minusta tämä oli hieno. Joskus minua häiritsee, kun kirjoissa on paljon sivujuonia, jotka eivät paljoakaan tuo itse tarinaan mitään uutta. Tämä oli tiivis pienoisromaani, ilman mitään turhia rönsyjä.
Kirjassa on myös jonkin verran Wallanderin omaa ajatteluleumaailmaa sekä perhe-elämää. Wallanderin tytär esiintyy pienessä roolissa.
Kirjan lopussa on Mankellin kirjoitelma Wallanderin hahmosta, kuinka se syntyi ja kehittyi kirjojen myötä. Sen lukeminen oli mielenkiintoista, mutta samalla haikeaakin.
