Nuori Elvis: viimeinen juna Memphisiin - Peter Curalnick

Hankin tämän kirjan välittömästi sen ilmestymisen jälkeen, kun myös kirjan jatko-osan Graceland. Olen äärettömän kriittinen Elviksestä kirjoitettujen elämäkertojen suhteen. Yleensä ne eivät vastaa odotuksiani, mutta tämä kirja oli juuri sellainen kuin halusinkin sen olevan.

Nuori Elvis - viimeinen juna Memphisiin kertoo Elviksen elämän ensimmäisistä 23 vuodesta eli Curalnickin molempiin kirjoihin on jakautunut hänen elämänkaarensa lähes tulkoon tasan. Tarina alkaa Elviksen syntymästä ja päättyy siihen, kun hän on lähdössä Saksaan armeijaan. Harvoin on Elviksen uran ensimmäisiin vuosiin käytetty niin paljon sivuja kuin tässä kirjassa. Ainakaan suomennetuissa elämäkerroissa näin on. Nämä vuodet ovat mielestäni kaikkein mielenkiintoisimpia.

Nuori Elvis kirjaa on arvosteltu paljon huonon suomennoksen vuoksi. Myös oikoluvussa olisi parannettavaa. Suomennos on todellakin paikoitelleen todella kökköä; Elvis pelaa pihalla badmintonia yms. Minulle kirjan teksti on sisällöltään niin mielenkiintoista, ettei suomennoksen lapsukset juurikaan häiritse, paremminkin huvittavat. Paikoin tekstin sujuvuus kyllä ontuu ja lukeminen tuntuu raskaammalta. Se johtuu siitä, että tekstissä on paikoin luettelomaisuutta ja paljon henkilöiden nimiä, jotka ovat vieraita tai tarinan kannalta pienessä roolissa. Pääsääntöisesti asioista kuitenkin kerrotaan kiinnostavasti ja yksityiskohtaisesti.

Kirjan parasta antia ovat kuvaukset levytyssessioista, kuinka ikoniset laulut saivat muotonsa ja kuinka kauan töitä tehtiin uuden soundin löytämiseksi. Parhaiten kuvattuja tapahtumia on Million Dollar Quartetin sessiot Sun-studiolla. Joulukuun alussa 1956 Carl Perkins, Johnny Cash, Jerry Lee Lewis ja Elvis tapasivat sattumalta Sun-studiolla ja päätyivät jammailemaan keskenään. Kaikki olivat innoissaan tavatessaan toisensa. Jerry Lee Lewis oli uusi vaaleatukkainen poika, joka puhui Elvikselle suut ja silmät täyteen ja ajoi Elviksen pois pianon äärestä. Siirry syrjään! Sam Philipsillä oli nauha pyörimässä koko ajan ja hän tallensi tämän historiallisen tapauksen. "He ikäänkuin tulivat samasta kohdusta", Philips totesi jälkikäteen.

Kaikki Elviksen varhaiset konsertit ja TV-esiintymiset kuvataan tarkasti tunnelman kuin tapahtumien osalta. Myös alkuaikojen armoton kritiikki tuodaan esiin. Elviksen konsertteja uutisoitiin otsikoitiin "Kuin pontikkapytty shampanjakutsuilla" tai "Ulvova Hillybillymenestys". Hänen vaatteitaan ja lavaliikehdintäänsä arvosteltiin rankimmat kautta, niille jopa naurettiin. Yleisön reaktio oli jostain järkytyksen ja mielenkiinnon väliltä. Naureskelua saattoi kuului yhtä paljon kuin suosionosoituksia.

" Elviksen kädet olivat koko ajan liikkeessä, hän näyttää jauhavan purkkaa, koko hänen olemuksensa tuntui nytkähtelevän ja silti hänestä näkyi rajaton itseluottamus, ja hänen mascaran reunustaman katseensa näyttää tarkastelevan yleisöä etsiessään...yhteyttä. (...) Esityksen lopuksi hän miltei horjahtaa taaksepäin mikrofonin äärestä, kumartaa syvään ja vilkuttaa, kaikki samalla kertaa. Mieleen jää hetken nautinnollisuus. "

Näitä aikalaisten tekemiä kuvauksia löytyy kirjasta useita, niitä on hauskaa lukea.

Pidin myös Guralnickin tavasta istuttaa tekstiin paljon Elviksen kommentteja eri haastatteluista. Häntä "grillaattiin" ajoittain hyvin rankastikin. Pääsääntöisesti Elvis suoriutui hyvin näistä kritiikin täyteisistä keskusteluista. Hänhän oli tunnettu hyvistä käytöstavoistaan. Kirjassa kerrotaan yhdestä kerrasta, jolloin Elvis oli menettänyt täysin malttinsa haastattelussa. Toimittaja oli väittänyt, että Elviksen kutsuneen etelän uskovaisia ihmisiä hihhuleiksi ja että hän liikkuisi lavalla aktiivisesti uskonnollisista syistä. Aina ei tule muistaneeksi, miten erikoien ilmiö Elvis 1950-luvulla oli, hänelle ei ollut mitään kulttuurista vertailukohtaa.

Guralnick kuvaa mielestäni tasapainoisesti Elviksen luonteenpiirteitä. Niin sen hyviä kuin huonojakin puolia. Samoin tiedot varhaisista tyttöystävistä ennen Pricillaa ovat harvinaisempaa luettavaa. Ensimmäiset treffit pitkäaikaisen tyttöystävä Dixie kanssa ja heidän suhteensa vaiheet Elviksen menestyksen kasvaessa luovat syvyyttä tarinaan. Myös erityinen suhde äitiin Gladysiin on kuvattu monipuolisemmin kuin yleensä Elviksestä kertovissa kirjoissa. Etenkin Gladysin kuolema on koskettavasti kerrottu.

Kaiken kaikkiaan tämä on oiva teos nuoresta Elviksestä ja jättää takuuvarmasti kutinan lukea myös jatko-osa Greceland.