Kyynelten kallio - Teemu Keskisarja

Kyynelten kallio on ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut Teemu Keskisarjalta. Hän on sittemmin historiantutkijana noussut minun silmissäni suureksi sankariksi, jonka kirjoitustaidosta toivoisin omistavani edes hitusen.

Tämä kirja on aihepiiriltään jotain sellaista, millaista en ollut koskaan lukenut aiemmin. Se nimittäin kertoo 1700-luvun suomalaisesta seksistä ja väkivallasta. Keskisarja on tutkinut oikeuden pöytäkirjoista tuon ajan seksuaalirikoksia.

Teemu Keskisarja tuo esiin maamme historiasta asioita, joista on yleensä vaiettu. Hän lienee ensimämistä historiantutkijoita, joka tähän aiheeseen tarttuu. Kuitenkaan materiaalista ei ole ollut pulaa, sillä oikeusasiakirjoista löytyy mainintoja mainintojen jälkeen, olipa kyse sitten eläimiinsekaantumisesta, homosuhteista tai aviorikoksista. Nämä kaikki Keskisarja levittää lukijan eteen sievistelemättä tai kaunistelematta. Tai kauhistelematta. Kirjasta saa hyvän kuvan myös tuon ajan arvomaailmata ja moraalista. Nykyään ei kahden tahoillaan naimissa olevan ihmisen suhde juurikaan kauhistuta, mutta 1700-luvulla se oli verrattavissa hengen riistoon. Rangasitus oli myös sen mukainen. Keskisarja on myös tehnyt havainnon, ettei oikeuslähteiden perusteella homoseksuuaslisuutta esiintynyt Suomessa lainkaan. Siis, jos tarkastelee pelkästään oikeuslähteitä. Sitä vastoin eläimiin sekaantuminen tuntuu olleen tuiki tavallista. Niin oudolta kuin se kuulostaakin Keskisarja pystyy tekemään siitä täysin ymmärrettävää. Hän kuvailee todella taitavasti yksittäisen suomalaisen elineloja ja arvomaailmaa. Siitä onkin Keskisarjan vahvuus. Historian avaaminen yleisestä yksityiseen aivan mahdottoman taitavasti ja mukaansatempaavasti.Keskisarjan ilmeikäs tapa kirjoittaa tekee lukemisesta helppoa.

Kirjan nimi on peräisin Taivassalossa sijaisevasta teloituspaikasta, jossa elämäntiensä pään kohtasi kaksi kirjassa esiintyvää Heikkiä. Pappilan renkejä Heikki Pekanpoikaa ja Heikki Mikonpoikaa syytettiin homosuhteesta. Heikit teloitettiin kirveellä. Sen jälkeen heidän ruumiinsa poltettiin ja heidän tuhkansa annettin tuulen vietäväksi. Nämä Heikit olivat tiettävästi Suomen ensimmäiset tunnetut homoseksuaalisuutensa vuoksi kuolemaan tuomitut ihmiset.

Kirjassa käydään seitsemässä luvussa läpi eri tapauksia, joissa on vahva seksuaalinen ja väkivaltainen elementti. Merkille pantavaa oli, että suurin osa tekijöistä on papistoa tai ylempiluokkaisia, tai ainakin ne tapaukset jäivät parhaiten mieleen. Teksti on värikästä ja erittäin viihdyttävää, loppua kohden tasapaksuuntuu kylläkin, muttei se haittaa lukukokemusta.

kautta lävitse erilaisia väkivallan ja seksin historiaaan liittyviä tapauksia.