Virvatuli. Eino Leinon elämä - Panu Rajala

Aaaah, Eino Leino! Ihana Eikka Leikka! Sankarini sanan käytössä, ruhtinas runon riimittelyssä.Vähänpä olin hänen elämästään tiennyt etukäteen.

Alunperäinen käsitykseni Leinon elämästä oli kliseinen; lahjakas, mutta viinaan mieltynyt, nuorena kuollut. Vähän niin kuin rocktähdet, vähän niin kuin esim. Badding. Pian kuitenkin huomasin, kuinka suppea käsitykseni oli ollut. Panu Rajala tarjoilee paljon monipuolisemman kuvan tästä lahjakkaasta miehestä,

Heti alussa sain roppakaupalla uutta tietoa. Eino Leino ei ollutkaan hänen oikea nimensä, vaan se oli Armas Einar Leopold Lönnbohm. Hän syntyi kainuulaisen 10-lapsisen perheen nuorimmaiseksi. Perheen isä teki paljon työtä, että mahdollisimman moni perheen lapsista pääsisi kouluun ja saisi korkean koulutuksen. Einon lisäksi suomalaiseen kulttuurielämän vaikuttajiksi perheestä nousivat myös Oskar Leino ja Kasimir Leino. Äidin perheetön sisar muutti poikien mukana ensin Ouluun ja sitten Hämeenlinnaan ja piti pojista huolta koko opiskelun ajan. Jäin miettimään Leinon (tai Lönnblomin) perheen ponnistuksia lastensa koulutuksen eteen. Leipä ei ollut leveätä ja lapsia oli paljon. Juuri tämänkaltaisten ihmisten uhrauksilla Suomi ja suomalainen kultuuri nostettiin. Valitettavasti kumpikaan Leinon vanhemmista ei ehtinyt nähdä nuorimmaisen lapsensa menestystä.

Kasimir Leino junaili pikkuveljensä Päivälehden teatteriarvostelijaksi. Se käynnisti Eino Leinon uran kirjoittajana, joka julkaisi pakinoita, romaaneja, näytelmiä ja tietysti runoja. Kirjassa Rajala käykin kattavasti läpi Leinon tuontantoa. Osa teoksista oli minulle tuntemattomia, joten oli mielenkiintoista lukea niistä. Samoin myös hänen mielipidekirjoituksistaan ja käännöstöistään.

.

Kirjan parasta antia ovat kuitenkin Einon ystävyyssuhteiden kuvaukset. On hykerryttävää lukea 1900-luvun alun Suomen kulttuuripiirien edesottamuksista. Ryyppykavereita oli joka sormelle, luottoystäviä vähemmän. Lukija pystyy elävästi kuvittelemaan runoilijamestarin viitassaan ja lierihatussaan matkalla seurueineen ravintolaan tai siirtymään hilpeästi seuraavaan.

Osansa kirjassa saaavat luonnollisesti Leinon avioliitot ja rakkauselämä. Tämä puoli olikin yllätys, sillä en ollut tiennyt Leinon olleen naimisissa peräti kolme kertaa. Vielä suurempi yllätys oli avioliittojen lyhyt kesto sekä se, että Leinon rakastajantaidot tulivat esiin vain paperilla. Näin oli suhteessa L. Onervan kanssa. Olin aiemmin ollut tietoinen hänen kiihkeästä suhteestaan Aino Kallakseen, mutta Panu Rajalan mukaan suhteen fyysinen puoli rajoittui yhteen ainoaan suudelmaan ja syleilyyn. Rakkaus roihusi kirjeissä ja runoissa.

Itselle virkistävä yksityiskohta oli Suomen historian pro graduni päähenkilön Erkki Reijosen esintyminen kirjassa. Leino suunnitteli runonlausuntakiertuetta Viroon, jonne silloin lähettiläänä toiminut Reijonen ei tahtonut kuitenkaan Leinoa päästää.Tämä johtui Leinon boheemista elämäntyylistä sekä Reijosen lojaalisuudesta kollegaansa Oskar Kallasta kohtaan, joka taas ei luonnollisesti katsonut vaimonsa vikittelijää hyvällä. Leinon kierue kuitenkin toteutui ja yllättäen Reijonen ja Leino päätyivät samoille illallisille. Isäntäväki ratkaisi ongelman sijoittamalla miehet pöydän molempiin päihin ja asettamalla pöydän keskelle suuren kukka-asetelman. Näin ei kumpikaan nähnyt toistaan koko illallisen aikana. Heh.

Pidin paljon tästä kirjasta. Olen huomannut ajattelevani usein lukemaani. Ajattelen usein Einoa.