Siinäpä tärkeimmät, edellinen osa E.CH - Juice Leskinen

Tämä kultakimpale on kulunut käsissäni useampaankin otteeseen. Mikäs sen parempi yhdistelmä; elämäkerta erittäin kiinnostavasta henkilöstä ja kirjoittana on kohdehenkilö itse, joka sattuu vielä olemaan mestari sanankäytössä. Herkullinen lukuelämys.

Tämä kirja erittän helppo lukuinen. Se on itseasiassa kirjoitettu sellaisella tyylillä, että tuntuu siltä kuin kuuntelisi Juicen kertovan sattumuksia elämästään. Juicen muistelmien ensimmäinen osa kattaa vuoden 1950-1988 eli Juicen lapsuuden, nuoruuden ja menestyksen kultaiset vuodet. Juice olikin nimennyt tämän osan e.ch "ennen kirroosia" eli tarina loppuu pahaan sairastumiseen. Maksa sanoi poks.

Juice kertoo paljon perheestään, vaikkei kovin sukurakas olekaan. Erityisen maininnan saa hänen mummonsa, joka oli kielenkäytössään poikkeuksellisen rivo. Juice oli mummon suosikki ja oppi kielen häneltä. Mummon ohjeiden mukaan tavattiin: Pee-ii-kaks ällää ja uu - pihlajapuu. Lukemaan Juice oppi jo neljävuotiaana ja luki myöhemmin Juankosken kirjaston kaikki kirjat läpi. Tie rocklyriikan mestariksi oli alkanut.

Vaikka kirja on kaikin puolin mielenkiintoinen, parasta on kuitenkin biisihistoriat. Vaikken niinkään etsi selityksiä teksteille tai symboliikalle, on Juicen työskentelytavoista mielenkiintoista "kuulla". Samoin myös Juicen piirtämä ajankuva on tiivistä ja värikästä; aivan kuin pikkuruisia aikaluukkuja pääsisi availemaan. Samoin pienet viitaukset savon murteeseen ja savolaiseen identiteettiin saivat minut hykertelemään ja nyökkäilemään hyväksyvästi. Juicen tarkkanäköisyyttä ei voi olla ihailematta.

Jutut on tehty hyvin lyhyeiksi ja tarina etenee nopeaan tahtiin. Joskus olisi suonut johonkin aiheeseen enemmänkin paneutumista, olisi tehnyt mieli tehdä lisäkysymyksiä. Sääli, että jatko-osaa koskaan tullut.

Suosittelen tätä kenelle tahansa, joka on suomalaisesta rockhistoriasta kiinnostunut.

JK. Luin tämän ensimmäisen kerran heti tuoreeltaan ja toisen kerran tartui tähän musiikki-illlan alla. Ystävieni kanssa pidämme teemallisia musikki-iltoja ja yhtenä kertana teemana oli "kotimainen". Juice oli ilmiselvä valinta tähän. Päätin vähän verestää tietojani biisivalintani perusteluosuuteen, jotka ovat tärkeä osa musiikki-iltojen kulkua. Samantien lukaisin koko kirjan. Biisivalintani oli Ilomantsi, jossa on mahtava teksti ja esitys euroviisukarsinnoissa mahtava.

Kaipaan Juice Leskistä jatkuvasti. Tätäkään blogikirjoitusta en pystynyt liikuttumatta kirjoittamaan. En myöskään pysty jättämään kuuntelua yhteen biisiin tai lukemista yhteen runoon tai kirjan sivuun.

Hän vie minut mennessään.