Villit Vaasat - Herman Lindqvist

Hermans historia! Minä rakastan lukea Herman Lindqvistin kirjoja! Ne ovat todella viihdyttäviä. Historiaa rakastavana näitä on mukavaa lukea, vaikkeivät ne täytäkään tieteellisen tutkimuksen kriteereitä.

Kun näin tämän kirjan kirjakaupan hyllyssä, se piti saada omaksi välittömästi. Onneksi syntymäpäivä oli lähellä ja saatoin vinkata siipalle mieleisestä syntymäpäivälahjasta.

Olen myös aina ollut kiinnostunut Vaasa-suvusta ja muistan kun jo opiskeluaikana kummastelim-me Kustaa Vaasan ja hänen poikiensa kaleerista luonnetta ja mielenterveysongelmia. Lähtöasetelma lukukokemusta varten oli siis hyvä.

Pidän todella paljon Lindqvistin rennosta tavasta kirjoittaa. Tyyli on suorasanaista ja mukana on mielikuvituksen mukanaan tuomia aineksia. Mutkat oiotaan suoriksi, eikä se haittaa. Alku tuntui aavistuksen verran tahmealta, koska tarinassa vilahteli paljon henkilöitä, jotka eivät olleet entuudestaan tuttuja. Nopeasti teksti pääsi kuitenkin lentoon ja viihdytti viimeisille sivuille saakka.

Villit Vaasat kertoo Vaasan suvun edesottamuksista Kustaa Vaasasta kuningatar Kristiinaan saakka. Kristiinan jälkeen kruunun saanut Kaarle X Kustaa on myös sivuroolissa, onhan hänkin äitinsä puolelta Vaasoja. Vaikka Kustaan poikien osalta tarina oli tuttu, on kirjassa paljon informaatiota Kustaa Vaasan tyttäristä ja heidän vaiheistaan. Varsinkin Cecilia Vaasa osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi henkilöksi, joka ei juurikaan jää toimissaan veljiensä varjoon.

Vaasasuvun kuninkaita on kaksi haara: toinen luonnollisesti Ruotsissa ja Puolassa. Puolan vaiheet olivatkin minulle tuntemattomia Sigismundia lukuunottamatta. Lindqvist kertoo Puolan osuudessa myös maan historiasta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta Vaasojen aikaan, mikä oli myös todella kiinnostavaa luettavaa.

Herman Lindgvist on suuri Suomen ystävä. Hän on asunut Suomessa ja puhuu vähän suomea. Suomi onkin hyvin esillä kirjassa ja Lindqvist muistuttaa, että Ruotsin suurvalta-aseman saavuttamiseksi käymien sotien hinta oli hirmuinen Suomelle. Sotia Venäjää vastaan oli yhteensä 33.

Kirjan sisäkansissa on kuvattuna Vaasojen sukupuu, joka onkin mukava lisä. Huomasin selailevani sitä usein, vaikkakin myönnettäköön, että sukupuu on varsin sokkeloinen. Kuitenkin se auttaa hahmottamaan sukulaissuhteita, eikä tekstissä tarvite palata taaksepäin. Samoin kuvaliitteet toimivat hyvin ja niihinkin huomaa palaavavansa usein.

Mukaan on mahdutettu useita uskomattomia tarinoita, kuten esimerkiksi Erik XIV:n päiväkirjan löytyminen mitä erikoisemmasta paikasta, jota en nyt tässä paljasta. Tarinat kyllä saavat hykertelmään ja miettimään kohtaloa ja sen ivaa.