Valitsin tämän matkalukemiseksi mukaan Rooman viikonlopulle. Ajattelin, että se olisi helppolukuinen ja mukavaa vaihtelua, sillä kyseessä on novellikokoelma. Kirjan päähenkilönä on iki-ihana Hercule Poirot. Kirjassa on 12 pientä tarinaa, jotka vastaavat antiikin Herakleen urotöitä. Ne ovat Herculeen viimeiset selvitettävät tapaukset.
Olen lukenut jostain, että Christien piti tätä yhtenä parhaista teoksistaan. Ne ovat mukavan napakoita pikku tarinoita, mutta toisaalta jäävät ainakin minun makuuni vähän köykäisiksi. Tarinoissa on jonkinlainen liittymispinta alkuperiäisiin tarinoihin, jotka ovat seuraavat:
1. Nemean jalopeura
2. Lernan lohikäärme
3. Keryneian hirvi
4. Erymanthoksen metsäkarju
5. Augeiaan tallit
6. Stymfaloksen linnut
7. Kreetan härkä
8. Diomedeen hevoset
9. Hippolyten vyö
10. Geryonin lauma
11. Hesperidien omenat
12. Kerberoksen kiinniotto
Tarinoissa käsiteltävät rikokset ovat petoksia ja varkauksia ja tietysti murhia. Lyhyyden vuoksi on tarinaa kuljetettava nopeasti, joten tyypillinen Chritiemäinen jännitys ei pääse kohoamaan. Murha on kuitenkin ainoa rikos, jonka ympärille saa kehityltä mukaansa tempaavan tarinan. Muut rikokset eivät saa tuulta alleen.
Kuitenkin, ei mielestäni parasta Christietä, mutta mukavaa vaihtelua dekkarikenttään. Juuri matkalukemiseksi hyvä valinta.
