Queen: is this the real life? - Mark Blake

Tämä oli käänteen tekevä kirja. Jäin koukkuun Queeniin sekä uuteen tapaan lukea näitä musiikkiin liittyviä elämäkertoja. Lukemisen ohella kuuntelin levyjä ja katsoin konsertteja. Bändin tarina avautui aivan uudella tavalla. Tästä eteenpäin olen lukenut kaikki musiikkikirjat samalla tavalla; haalinut kirjallisen materiaalin rinnalle musiikkia ja live-esiintymisiä.

Kirjan kirjoittaja Mark Blake on toimittaja, joka oli tehnyt kirjaa varten suuren määrän haastatteluja. Mukana ovat myös kitaristi Brian May ja rumpali Roger Taylor. Kun selaa haastattelujen listaa, tulee kieltämättä mielikuva, että kirja on hyvin perusteellinen kuvaus yhdestä maailman suosituimmista yhtyeistä. Tämä mielikuva vahvistuu heti kirjan alkuvaihessa; Blake käyttää paljon sivuja aikaan ennen Queenin syntyä. Kaikki bändin jäsenten aiemman bändikuviot ja mitä lyhytikäisemmätkin viritykset saavat mainintoja ja niistä kerrotaan keikkakuvauksia. Kirja etenee kronologisesti ja jaksottuu levyjen ja niitä seuranneiden kiertueiden mukaisesti. Väliin Blake kuvaa Queenin jäsenten yksityiselämää ja myöhemmin railakasta rocktähden elämään. Luonnollisesti eniten kerrotaan Freddie Mercurysta, jonka yksityiselämän haasteet ja tosielämästä vieraantunut elämäntyyli olikin minulle jo entuudestaan tuttua. Minulle yllätyksellisiä tietoja olivat Mercuryn raivokohtaukset, joiden aikana hän saatoi heittää tavaroita, jopa peilin, toisia kohti. Nämä raivokohtaukset ajoittuivat juuri ennen kosertin alkamista ja Blake arvioi niiden tarkoituksen olleen valmistaa Mercurya illlan esiintymiseen. Normaalioloissa hyvin ujo ja arka Mercury tarvitsi voimakkaan boostin ennen lavalle menoa.

Mielenkiintoisinta luettavaa oli arvatenkin bändin kokeilut levyttäessään uutta musiikkia ja yleisesti ottaen kuvaukset bändin luomistyöstä. Kaikki osallistuivat sävellystyöhön, mikä toi bändin musiikkiin hyvin poikkeuksellisia sävyjä. Mercury on loputtoman innostunut kaikesta uudesta ja erilaisista tyyleistä ja tarttui jopa lapsenomaisella riemulla biisiaihioihin, joissa näki potentiaalia. Tämä luomistyö aiheutti rajuja riitoja bändin jäsenten välille, joista John Deacon tosin pysyi erossa. Hauskojakin yksityiskohtia löytyy paljon; mm. Grazy little thing called love levytettiin nopeasti ja Mercury kiirehti asiaa "ennen kuin May tulee paikalle pilaamaan sen Queen-soundilla."

Toisen kiehtovan kokonaisuuden muodostaa Queenin kiertueiden kuvaukset. Monenlaista käännettä on niihinkin mahtunut. Varsinkin Etelä-Amerikkaan sijoittuneet konsertit olivat välillä uskomattoman epäonnisia. Japani oli myös Queenille spesiaali paikka. Onneksi konsertteja on kuvattu paljon. Seuratessani kirjaa lukiessa Queenin live-esiintymisiä, en lopulta saanut silmiäni Mercurysta. Olin aivan lumoutunut! Olen edelleen!

Katsoin Queenia niin paljon, että opin ulkoa kaikki Mercuryn eleet ja liikkeet. Samoin hänen katseensa, joka mielestäni muuttui Magic-kiertueella erilaiseksi. Sen vuoksi en tykkää katsoa tuon kiertueen keikkoja lainkaan, niistä puuttuu jotain olennaista. Kiertue jäikin Queenin viimeiseksi. Mercury tiesi sen jo silloin, vaikkei sitä itselleen myötänytkään.

Kirjan loppuosa sujuu nopeasti ja asioita käsitellään hyvin lyhyesti. Mercuryn sairauden edetessä ja hänen voitinsa heiketessä, ei paljon muuta bänditoimintaa ollut kuin uusien biisien levyttäminen. Mercury lauloi kuolema kantapäillään ja tahtoi levyttää niin paljon kuin vain pystyi. Kirjan loppu on varsin asiallinen ja korrekti, ehkä liiankin. Jäi jotenkin sellainen olo, että tässäkö se kaikki oli?

Onneksi Queenista kertovia kirjoja löytyy hyllystä lisää.